Miten tehdään verkkokurssi?

Viime viikolla en ehtinyt paneutumaan 23-kolutukseen ollenkaan enkä edes lukenut osoita joita en ehtinyt tekemään.

2+3 asiaa sai luun kurkkuunhetkeksi ja mietin millä ajalla kukaan ehtii tekemään verkkokurssia. En ihan myöskään ymmrätänyt pitääkö kommentoida työprosessia vai laittaa "verkkokurssi" kokonaisuudessaan omaan blogiin. Eiköhän palautetta tule jossain vaiheessa joten teen miten ymmärrän tällä hetkellä.

Koulutan hyvin paljon ja olen tehnyt materiaaleja moneen aiheeseen ja kouluttaessa olen huomannut ettei kannata suunnitella liikaa.

• Otan aiheeksi sellaisen mistä tiedän jonkin verran mutta koskaan ei pidä brassailla. Koulutus on kiinostavampaa jos ei luule tietävänsä kaikkea aiheesta.
• Materiaali tukena sellaisissa asioissa joita ei oikein voi selittää. Jos ei pääse näyttämään kuvasiepit kertovat loput.
• Alkuun selostus mistä oikein on kysymys. Jos keskustelua syntyy niin hyvä.
• Good to know things - käsitellään asioita joita on hyvä tietää.
• Omatoimisuutta - kokeillaan opittuja juttuja - poikii lisää kysymyksiä
• Jotain hauskaa lopuksi

Tällä kaavalla voisin opastaa mm. Facebookia. Paperilla olisi rekisteröitymisohjeet koska sitä ei voi käydä yhdessä läpi verkkokurssilla. Mikä on facebook? Siitä riittää juttua jokisikin aikaa ja facebook on sen verran uutisissa, että kysymyksiä riittää. Facebookista on hyvä tietää. että ellei ole kavereita on se yhtä tyhjän kannsa. Myöskin omat tiedot ja suojaukset on hyvä katsastaa. Haetaan omatoimisesti ystäviä ja lisätään profiilikuvaa. Lopuksi kertoisin FarmVillestä ja MafiaWarsista ja varoittaisin riippuvaisuudesta ja sitten voi vielä tehdä jonkun testin jä ottaa selville vaikka henkisen värinsä. Lopuksi materiaalia sekä facebookin puolesta että vastaan.

Näin. Mutta onko se oikein?

Naamakirja

Facebook on 2000-luvun alun it-juttu. Jos et ole Facebookissa, niin öö miksi ihmeessä et ole facebookissa. Kaikki menee ohi ja ihmiset kyllästyvät ja uutta pukkaa jne. Facebook jyllää vieläkin koska sen käyttäminen muuttuu vähän väliä.

On ihmisiä jotka orjallisesti kertovat facebookissa kaiken. Jo feissarin ainoa toiminto olisi minibloggaus olisi se jo kuollut ja kuopattu. Tulee olemaan päiviä, jolloin ei voi päivittää profiiliaan ja silloin sitä tajuaa, ettei välttämättä tarvitse. Voi soittaa jollekin oikealle ystävälle ja kertoa mitä on viikon aikana tehnyt.

Pelit ja kyselyt tuovat kivaa piristettä tauoille (juuri silloinhan niitä tehdään - eikö vain). Mutta kyselyitä saa laatia kuka tahansa, eikä tulokset jaksa loputtomiin kiinostaa. Pelit aina koukuttaa, mutta en pelaa MafiaWarsia enkä FarmVilleä joten en voi tietää niiden ihmeellisyyksistä.

Ja nyt asiaan. (Vihdoinkin) Uskon, että syy Facebookin pysyvyyteen on sosiaalisen statuksen muutuuminen. Aluksi Facebookiin mentiin huvikseen, mutta sen jälkeen siitä on tullut työväline. Facebookilla saa monta ihmistä kerralla "kiinni" jos vain on kavereita, ja oikeita kavereita joita pitäisi saada kiinni. Facebookia voi käyttää bloggerina ja sähköpostina. Kaikki hyvän työvälineen elementit löytyy facebookista. Ongelmana on, että tällä hetkellä kaikki kaverit ovat sekaisin. Tottakai joillakin on useita facebooksivuja mutta katoaako koko hauskuus kun työpaikan saadessa pitää hankkia uusi virallisempi facebooksivu? Tarvitseeko sen olla hauska jos voi lähettää profiilinsa hakemiinsa työpaikkoihin minne on kerännyt kaikki työtodistukset ja suositukset ja entiset työntekijät voivat suositella sinua reaaliajassa. Ei enään tarvitse haukkua pomoaan (ne jotka niin haluaa tehdä) facebookissa, vaan voi pyytää audienssia pomolta facebookin kautta.

Facebookilla on tulevaisuus, mutta toivottavasti facebookista ei tule tulevaisuutta. On kiva kun on monta monta monta kaveria mutta vielä kivempaa on mennä kaverin kanssa leffaan ja teelle ja keskustella kovaäänisesti elämästä niin, että viereisen pöydän läppärityypin skype-puhelu häirintyy. Eikös vaan? =)

Pimmeetä

Galtsu

Yksi ja ainoa syy, miksi en ole galtsussa on, että tutustuin koko palveluun hieman liian myähään. Tunnen monia jotka ovat käyttäneet galtsua, mutta sen käyttö hiipuu 20 ikävuoden jälkeen poikkeuksetta, ainakin niillä joita tunnen. Kuulun siihe sukupolveen minkä Facebook on valloittanut.

Pidän galtsusta ja olen pitänyt esitelmää siitä kuinka hyvä palvelu se on. Facebookissa voi saada ystäviä ympäri maailman ilman, että koskaan tapaa heitä ja siksi on ehkkä helppoa kirjoittaa mitä tahansa omalle seinälleen jne. Pidän galtsun suomalaisuudesta ja sen valvonnasta ja silti se on tyylikäs ja houkutteleva kuin kunnon nuorisotalo. Mutta täytyy tunnustaa, olen itse liian vanha galtsun käyttöön.

BlackOut

Nyt ei vain pysty kirjoittamaan. Runosuoni on tyrhtynyt täydellisesti. Kommentoin tehtäviä ensi viikolla.

Elämä voittaa.

Keskustelufoorumit

Sain tehtävän tehtyä ennen viikon loppua! Jii. Pii.

Laitoin kommentin tähän keskusteluun:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6238463#comment-33459363

Olen kolunnut eri keskustelupalstoja läpi ja on löytynyt mielenkiintoista luettavaa. Kirjakeskustelut ärsyttävät samanlaisuudellaan. Joku on lukenut hyvän kirjan ja kyselee vinkkejä samanlaisista, vastaajat kertovat mielipiteitään samasta kirjasta. Jos kyselee yleisesti, kirjoista puolet suosittelevat samoja kirjoja.

Keskustelupalveluja on paljon paljon paljon ja niistä löytyykin tietoa. Kerran kysyin eräässä keskustelussa lisätietoja ja vasta kun mitään ei kuulunut, huomasin ettei keskusteluun ole tullut uusia viestejä yli vuoteen.

Keskusteluista löytyy yleensä paljon mielenkiintoista luettavaa, mutta en ole itse aktiivisesti vastaillut. Jotkut on niin pitkiäkeskusteluja että jo lukemiseen menee aikaa. Voin kuvitella aktiivikeskustelijan kirjoittavan samaan keskusteluun sinne tänne kommentteja ja tekstejä. Itse en vain keksi mitään uutta. Mistäs sitä voisi keskustelun aloittaa.

Vielä plussat s24:lle. Juuri läppärikerhossa yritimme laittaa kommentteja mutta jostain syystä kukaan ei osannut laskea laskutehtäviä oikein.

Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa viisaita sanoja Läpsykerhon keskustelussa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8563321#comment-40567749

Kyllä kiitos keskustelen

Tähän väliin välibloggaus kaiken tapahtuman keskellä. Mietin monia asioita kurssista lähipäivän jälkeen ja ensimmäiseksi päätin, etten muuta blogiani ja kirjoituksiani. Ajattelin kirjoittaa maailman huonoimman blogitekstin, mutta aika ei sallinut.

Tämä tosiaan on ensimmäinen blogini ja kaikki on vain harjoittelua. Seuraavaan blogiin ajatelen sitten kaikki uudelleen - ehkä.

Keskustelupalstoista tiedän jopa jotain. Läppärikerhossa olemme opettaneet suomi24:ää ja luen mm. kirjaston keskusteluja. Olen taas kuitenkin niin antidatanomi, etten ole itse osallistunut. Tiedän, mutta en tee ja siksi en tiedä paljon mitään ja hups vaan olen 23asiaa kurssilla ja maailma valaistuu.

Qaiku vai Twitter?

Q vai T? Q vai T!?

Kaksi samanlaista palvelua mutta silti huomattavia eroja. Joutuuko molempiin koukkuun vai ärsyttääkö molemmat?

Ensin ajattelin, että tottakai suosin Suomalaista ilman höpinöitä mutta kun tutustuin molempiin huomasin "valinnan" olevan helppo ja ensimmäisellä oikea.

Pidän Twitteristä ja sen ideasta, kuulin Qaikusta vasta Twitterin jälkeen. Pidän twitterin logoista myös. Mutta...

Qaiku on miellyttävämpi silmälle ja vaikka sillä ei ole merkitystä pidän puhekuplista, siinä on tunnelmaa. Pidän myös siitä, että keskustelut saa erikseen. Kaikussa myös chattaillaan enemmän. Twitterissä on liikaa linkkejä. On vaikea seurata keskutelua kun kokoajan pukkaa uutta liverrystä ja samalla yrittää perehtyä linkkeihin. Twitter vain on liikaa, ainakin ensikäyttäjälle. Siellä on niin paljon porukkaa ja keskusteluja ettei voi vaan ymmärtää miten sitä seuraisi. Kuitenkin twitterissä on enemmän mitä seurata.

Qaikua on ehkä kivempi käyttää itse mutta luettavaa löytyy sitten Twitteristä vaikka muille jakaa. Etusivussa Twitter myös voittaa. Oli kiva huomata, että suomalaiselle ei vaadi taitoa saada sanottavaansa 140 merkkiin.

Voi tweeteri sentään

Lyhyt ja ytimekäs sopii suomalaisille ja siksi myös mikrobloggaus. Itse olen pikaviestinnän ihminen. Ajattelen nopeasti ja puhun joskus niin lyhytsanaisesti, että jotkut tärkeät sanat jäävät kokonaan pois ja ymmärtävyys kärsii.

Ihailin aikoinaan erään huippuoppilaan tekniikkaa lyhentää kaikki oppimateriaali niin lyhyesti, että parilla merkillä tietää/muistaa mistä on kyse.

Delissimo osa 2

Library of congress: Näyttääpä paikalta missä on paljon kaikenlaista tietoa. Sivusto on myös kaunis ja mielenkiintoinen, palaan tutkimaan lisää. Tuo mieleen vanhanaikaisen kirjaston sähköisessä versiossa.

Google maps: Out of Helsinki asukkaana kätän paljon reittiopasta, mutta en vielä osaa hahmottaa koko Helsinkiä. Ensin siis etsin paikan, katson miten sinne pääsee ja sitten katson googlemapsista miltä siellä näyttää. Silti on tullut eksyttyä, mutta onneksi suuntavaisto sentään toimii.

Youtube&iPod: Näihin mainoksiin jäi koukkuun, en ollut nähnyt kuin pari aikaisemmin. Kuinka hyvin musiikinkuuntelu sopii työhön..?

Delissimo

Aina kun deliciousiin menee, kestää hetken, ennenkuin taas tajuaa miten se oikein toimii. Siinähän sitä onneksi oppii. Nyt taas yritän löytää muitakin kuin omia linkkejä, joita voisi kommentoida.

Päätin laittaa omia linkkejä myös lisää. Kaikki eivät ole 23 asian tiimoilta, mutta laitoin mielenkiintoisia ja kivoja linkkejä jos vaikka omat bookmarksit mystisesti katoaa.

Mesetys

Olen ollut kurssichateilla pari kertaa ja kivaa on ollut. Mesettämiseen jää helposti koukkuun. Onneksi mese on työväline joten on ihan okei käyttää meseä työn ohessa ja saa kai sitä työstään nauttia. Aina ei vain voi puhua kasvotusten joten tämä on vain yksi tapa.

Sain myös huomata, että chattaillen saa apua ja voi myös auttaa muita.

Työn ohessa

Viikon tehtävänä käyttää ja lukea hankkimiaan rss-syötteitä joka päivä. Huomasin eilen, että se ei ihan niin helposti onnistu. Haluan vakuuttaa, että todellakin on päiviä jolloin ei ehdi koneella istumaan, saati edes psteja lukemaan.

Aion tehdä kaikki 23asiaa tehtävät tunnollisesti mutta pidätän oikeuden kiireeseen ja näin ollen tekemään tehtävät parhaani mukaan.

Olisi kiva jos syötteitä saisi niputettua, eikä kaikki olisi omana syötteenään. Voisi olla blogit, uutiset ja vaikka helmet linkit joista klikkaamalla sitten pääsisi syötteiden pariin. Nyt uutisia on paljon ja pitää aina etsiä blogeja.

Onko bookmarksit keräilyä?

Tajusin mikä minussa on vikana - siis kurssin suhteen. En usko vakaasti varmuuskopiointiin. Minulla on muistitikkuja, kirjanmerkkejä ja ulkoinen kovalevy, mutta en pelkää niiden puolesta.

Olen vaihtanut ja rikkonut (en tahallanin huom.) parikin konetta ja kadottanut muistitikkuja, mutta en ole jäänyt kaipaamaan tai voivotellut niiden takia. Se mikä meni, meni eikä tule takaisin.

Seuraan rss-syötteitä ja yritän laittaa deliin linkkejä mutta en ole nettikeräiliä. Jos kone menee rikki aloitan alusta enkä jää miettimään mitä sinne oli laitettu. Tämän hetkisessä koneessa on jotain akkuhäikkää ja ainoa minkä puolesta olen pelännyt on kirjallinen teokseni, mikä pitäisi varmaan varmuuskoipioida. Luultavasti lähetän sen itselleni sähköpostiin, missä se saa odotella seuraavaa luovaa hetkeä.

Tilattu, kokeiltu, köykäiseksi todettu

Nyt on rss-lukijassa kaikki mahdollinen mitä pitääkin. Selasin syötteitäni ja laitoin ampparit välilehteen ja blogeja kirjanmerkkeihin.

Ymmärrän rss-syötteiden pointin, kun kaikki on samassa paikassa, mutta jotta itse voisin nauttia syötteiden annista, pitäisi niitä olla paljon vähemmän.

Syötteet voittavat hakuammunan, selailun ja etsinnän, mutta syötteiden määrä pilaa tunnelman. Tilasin Helmetistä pari uutuuslistaa ja jokainen nide on erikseen. Toivoin, että syötteet kertoisivat kun uutta on tullut ja sitten voisi helposti klikata itsensä linkkiin. Mutta nyt uutta pukkaa niin paljon, ettei tietoa enää löydä.

Työssäkäyviä kenkiä

Aktiivikäyttöä

Onneksi kaikki rss-jutut tulevat nyt niin ehkä loppupuolella sen jo osaa. Syötteitä tulee ja paljon ja taidan muokkailla niitä niin, että löytää haluamansa ja ehtii niitä lukemaan. Vielä ei kaikki syötteet ole kasassa, mutta nyt olen jo hännillä hommasta. Onhan sekin jotain.

Bloggaus takkuilee

Bloggaus tökkii aina välillä. Blogger kun on googlen härpäke, yrittää se saada käyttämään googlen tunnuksia ja jos siihen sortuu ei bloggaamaan pääsekään. Kokeilin vaihtaa gmailin osoitteisiin mutta sitten blogus avaakin uuden blogin eikä muuta asetuksia vanhaan.

Kerran taas tekstin kirjoitettua katosi tekstit kun blogus taas rupesi vaatimaan gmailin tunnuksia. Jotta blogiin pääsee kirjoittamaan, pitää kaikki gmailit ja igooglet olla poissa, mikä on työtehokkuuden kannalta tyhmää.

Kai se on pakko alistua ja laittaa verkkokurssi omille tunnuksille...

Syötteistä ei lähde nälkä

Nyt niitä on noin kuusi, blogeja siis joita lueskella. Pitää vain ehtiä. Laitoin syötteet omaan igoogleen niin ainakin on jokapäiväisessä käytössä. Nyt jo muistui mieleen miten homma eteni. Silti, isompana ongelmana on se ehtiikö kaikkia syötteitään lukemaan. Olisi kiva saada jostain selkeä lista kaikista kurssilaisten blogeista, jotta voi kaikkia ainakin käydä vilkaisemassa. Nyt en tiedä olenko nähnyt kaikki vai en.

Vanha kunnon Mese

En ole vielä ollut ryhmämesetyksessä mutta mese itse on tuttu. Niin tuttu, että se on vanha. Olen mesettänyt aikoinani ja sitten se loppui. Vilkaisin viikonloppuna toimiiko vielä vanhat tunnukset ja toimihan ne. Mese oli taas muuttanut ulkonäköään mutta toiminnan uskon pysyneen samana.

Aion tulevana tiistaina ennen ryhmistä laittaa yhdelle koneelle aivan aluasta asti Mesen, jotta voin hyvällä omallatunnolla merkata tehtävän täytetyksi.

RSS

Rss-syötteiden kanssa meni hetki ja lopulta auttoi vain toiset parit aivoa. Onneksi oli apu lähellä ja tajusin olevani onnekas kun kaikkeen saa apua niin läheltä. Huomasin, että verkkokurssin kanssa päkertäminen täysin yksin voi olla hieman orpoa.